Terveyskärpänen

On se kumma että tämänkin neidin perse on yhtäkkiä päässyt liikkelle huomattavasti entistä enemmän. Sinänsä se taistelee vastaan sitä perusnörtin imagoa, jota olen noudattanut tässä pari viime vuotta aika tunnollisesti ainakin liikunnan suhteen. Kuitenkin alkoi pikkuhiljaa ällöttämään peilissä minulle nauravat selluliitit, joten jostain syystä sain liikettä niveliini ja liityin GoGolle.

Tästä kuitenkin kummallisempaa on se, että olen myös saanut muutettua omia ruokailutottumuksia terveellisemmäksi. Suostuin vihdoin hyväksymään sen faktan, etten ole enää 16v. teini joka voi ahtaa suuhunsa mitä vaan ilman että se muuttuu salamannopeasti noiksi irvisteleviksi pahkuroiksi takareisilleni. Olisin odottanut, että suklaan ja muun makean jättäminen pois ruokavaliosta olisi aiheuttanut erityisiä itkupotkuraivareita, mutta sopeutuminen uuteen elämäntapaan onkin käynyt varsin kevyesti.

Kaikkein yllättävintä tässä terveellisten elämäntapojen aloittamisessa on kuitenkin muiden ihmisten järkyttyneet, epäilevät ja tuomitsevat kommentit. Tuntuu, että paskruoan syönnin lopettaminen ja aamuiset salitreenit ovat yhtäkkiä joku maailmanluokan rikos, ja minut on tuomittu anorektiseksi bimboksi. Mun puolesta kaikki saavat tehdä kehollaan mitä haluavat, mutta minä en halua näyttää tulevaisuudessa tältä , riippumatta siitä tekeekö se sinun mielestäsi minusta median kauneusihannepyörityksen uhrin.

// Kirjoittajan kommentit: Vaikken mikään saliekspertti olekaan, jaksaa muutamien sali-ihmisten käyttäytyminen naurattaa. Parhaita ovat ne, yleensä nuoret tytöt/naiset, jotka ennen salille tuloa pynttäytyvät ja vetävät niskaan uudenkarheat merkkiurheilukuteet, ja sitten laitteissa vetävät lähes itsensä painoisilla vastuksilla muutaman liikkeen, juoksevat matolla 5min ja menevät venyttelemään. Voi vaan miettiä, että kannattaako tuollaisesta urheilusta oikeasti maksaa 55e kuussa.

Big Bang

Koska bloggaus Suomessa on yhtä harvinaista, kuin Twilight-ilmiön suosio teinien keskuudessa, haluan minäkin kantaa korteni kekoon tällä saralla. Tarkoitukseni ei ole kuitenkaan kirjoittaa ah niin erikoista muotiblogia mun aina niin tyylikkäistä vaatteista, koska haluan tuoda blogimaailmaan edes jotain vähän vähemmän käytettyä. Tai oikeastaan kaapistani ei löydy vaatteita joista voisi blogata viikkoa pidempään, joten täytyi keksiä jotain muuta.

Jotta teille jäisi jotain jäkevää käsiinne siitä mitä tulevan pitää, voin kertoa seuraavaa: olen 21-vuotias tietojenkäsittelyopiskelija, ja opiskelen yrittäjyyspuolella TAMKin Proakatemiassa. Pyöritämme yritystä joka kantaa nimeä Poikkeama, jossa minä olen tehnyt pääosin graafista suunnittelua ja webbisivuja. Minua innostaa hirmuisesti kaikki käsillä tekeminen, mutta saamattomuudestani johtuen saan hyvin harvoin mitään oikeeta aikaan. Peruskuvio on niin että alan tekemään jotain uutta taulua intoa pihisten, mutta seuraavana päivänä into on kaikonnut kuin puolukka sinne. Tämä on äärimmäisen turhauttavaa.

Tulin rehellisyyden nimissä etsimään blogimaailmasta jotain innostusta, inspiraatiota tekemiseen ja ehkä myös vähän itseäni. Jos en löydä etsimääni, olenpahan kerran ainakin saanut jotain aikaiseksi. Koska toivon tämän aikaansaannoksen kestävän enemmän kuin tämän yhden postauksen, suunnitteilla on kirjoittaa jatkossa digimaailmasta, nörttijutuista, elämänasenteista, elämästäni, terveydestä, käden taidoista ja tietysti vähän kaikista hömppäjutuista - ei niin vakavalla naamalla.

// Kirjoittajan loppukommentit: En tuomitse Twilight-teinejä, sillä itsekin olisin varmaan yhtälailla kiljumassa Finnkinon Twilight-näytöksissä aina kun Pattison astelee ruudulle ilman paitaa, jos en olisi niin vakavasti otettava aikuinen. Onhan se nyt ihan helvetin komea!

Hello world!